Tavoitteet
Päämääränämme on kristillisen identiteettimme vahvistaminen ja toivon sanoman
tuominen tämän ajan ihmisille.
Ajanlasku alkoi Jeesuksen syntymästä
Meillä on selkeä tiedollinen tavoite: Tehtävämme on muistuttaa vuoteen 2000 liittyvän humun keskellä, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys. Vuosi 2000 merkitsee vuotta 2000 jälkeen Kristuksen syntymän. Siksi vastuu tämän perusviestin välittämisestä kuuluu nimenomaan kirkoille ja seurakunnille.
Vaikka historiallisessa mielessä emme voi olla varmoja siitä, milloin Jeesuksen syntymästä on kulunut tarkalleen 2000 vuotta, ajanlaskumme kristillinen lähtökohta on tosiasia. Vaikka tämä saattaa tuntua meistä itsestäänselvyydeltä, se ei ole sitä välttämättä edes kristillisen kulttuurin keskellä eläneelle nykysuomalaiselle. Asia on tärkeä myös siksi, että kristillisen perinteen yleisen ohentumisen lisäksi esiintyy tietoisia pyrkimyksiä häivyttää ajanlaskun kristillistä perustaa.
Tehdään vuodesta 2000 toivon vuosi
Miten viestiä toivoa? Siinä on yksi riemuvuoden viestinnän keskeisimmistä haasteista.
Toivo itsessään on abstrakti asia, joka kaipaa havainnollistamista. Mutta kun toivoa ryhdytään konkretisoimaan, lopputulos on helposti enemmän tai vähemmän naiivi. Konkreettisilla esimerkeillä rajataan myös helposti ulos sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi elämänkokemustensa erilaisuudesta johtuen jakaa samanlaisia kokemuksia. Siis miten viestiä toivosta?
Ensiksi on hyvä tehdä omassa mielessä ero toivon ja toiveen välillä. Ihmisillä on monenlaisia toiveita. Yksi toivoo työtä, toinen rahaa, kolmas terveyttä, jne. Joskus voimme auttaa lähimmäistämme saamaan toivomansa, mutta useinkaan emme voi luvata kovin paljoa. Parempi olla lupaamatta liikoja kuin antaa katteettomia lupauksia. Tämä on syytä pitää mielessä myös riemuvuoden viesteissä.
Kristillinen toivo on jotakin muuta kuin toive. Se on elämän perusluottamusta, joka syntyy uskosta Jumalaan, hänen hyvään tahtoonsa ja huolenpitoonsa. Toivon perusta ei onneksi riipu meistä. Silloinhan toivo olisi mennyttä, jos emme jaksaisi pinnistellä tarpeeksi toivoaksemme. Toivo elää ja saattaa jopa lujittua, vaikka toiveemme pettäisivät. Kun inhimillisesti katsoen toivoa ei ole, kristillinen toivo tarttuu Jumalan lupauksiin ja mahdollisuuksiin. Siksi edes kuolema ei sammuta kristillistä toivoa.
Toivottomuus voi leimata ihmisen omaa elämäntilannetta tai se voi nousta maailmanlaajoista näkymistä.
Toivottomuuteen liittyy usein voimakas kokemus siitä, ettei omaan tai maailman tulevaisuuteen ole vaikutusmahdollisuuksia.
Toivottomuuteen auttaa se, että pääsemme jakamaan asioita toisten, ehkä samoin tuntevien tai samoja asioita kokeneiden ihmisten kanssa. Sekä pieniin ja suuriin asioihin on myös helpompi vaikuttaa, kun toimitaan yhdessä. Toivo on siis yhteisöllinen asia. Se välittyy yhteydessä toisiin ihmisiin, seurakunnassa ja kristittyjen yhteydessä. Tähän toivon yhteyteen haluamme riemuvuonna kutsua jokaista ihmistä.
Toivoa on vaikea välittää pelkin sanoin. Tarvitaan myös toivon merkkejä - pieniä ja suuria asioita, jotka herättävät toivoa. Niitä ovat konkreettiset teot, jotka viestivät sitä, että asioihin voi vaikuttaa.
On olemassa myös yhteisiä toivon merkkejä eli symboleita, jotka ihmismieli yleensä yhdistää toivoon. Yksi sellainen on elävä kynttilän liekki. Palava kynttilähän kuvaa myös rukousta. Riemuvuoden yleisötilaisuuksissa syttyvät siksi toivon kynttilät.
Toivoa viestittävinä koetaan myös asiat, joissa tulevaisuus on vasta potentiaalina: silmu, josta kasvaa lehti, nuppu josta aukeaa kukka, lapsi, josta kasvaa aikuinen, sulava jää, josta syntyy kevätpuro, aamun sarastus, josta alkaa uusi päivä jne. Lutherin kerrotaan sanoneen, että hän istuttaisi omenapuun, jos seuraavana päivänä olisi tiedossa maailmanloppu.
Esimerkkejä on helppo löytää eri vuodenajoista ja elämänpiireistä. Niitä kannattaa hyödyntää riemuvuoden sanattomassa viestinnässä. Väreistä etenkin vihreä ja keltainen viestivät toivoa.
Kautta ihmiskunnan toivoa ovat pitäneet yllä vaikeinakin aikoina kaksi asiaa: musiikki ja huumori. Riemuvuoden sanoman välittäjinä musiikilla ja riemuvuoden lauluilla on keskeinen sija. Myös huumoria kannattaa kokeilla. Ehkäpä huumorin pilke voisi siivittää myös kristillisen toivon viestimistä enemmän kuin menneenä 2000 vuotena.
Riemuvuoden lähtökohtana on ajanlaskun alkaminen Jeesuksen syntymästä.
Kysymyksessä on siis olennaisesti kristinuskoon liittyvä juhla-aika. Riemuvuosi
johtaa kysymään, mitä kristinusko on merkinnyt Suomessa ja eri paikkakunnilla ja
mitä se merkitsee ja voi merkitä tämän päivän ja huomispäivän Suomessa.
Riemuvuoden tavoitteena on:
Miten tavoitteisiin voi päästä?
(ote riemuvuoden viestintäohjelmasta)
Riemuvuosi 2000 - Toivon vuosi
Jubelåret 2000 - Hoppets År
Suomen kristilliset kirkot ja yhteisöt
Finlands kristna kyrkor och samfund
Wednesday, 27-Dec-2000 11:34:12 EET